Viisasteleva sydän

 Luin tänä aamuna Jane Austenin Viisastelevan sydämen (alkujaan Persuasion) loppuun. Sori pieni kuva, toi oli varmaan ainoa joka löytyi. Itse luin kirjan pelkästään punakantisena...
Kirja on tavallista, ihanaa Austenia. Arvasin kyllä melkein heti tulevan aviomiehen, mutta juonenkäänteet olivat jossain määrin yllättäviäkin. Jotenkin vaan rakastan näiden kirjojen lukemista. Ehkä se johtuu siitä tunnelmasta, kielestä, romantiikasta...
Itelläni ei lukenut takakantta, mutta tän etin netistä ja on ilmeisesti äänikirjasta:

Aatelistyttö Anne Elliot kohtaa nuoruuden rakastettunsa uudelleen kahdeksan vuoden jälkeen. Vanha rakkaus elää yhä molemmin puolin, mutta uhkaa sotkeutua väärinkäsitysten vyyhteen. Tosi rakkaus jaksaa kuitenkin odottaa aikansa.
Jane Austenin Viisasteleva sydän kuvaa mieleenpainuvalla tavalla tunteiden jännittäviä pyörteitä, joissa odottavat ylpeyden ja mustasukkaisuuden ansat. Kepeän elegantin tyylin, romanttisen juonen, huumorin ja osuvan ihmiskuvauksen yhdistelmä on valloittanut sukupolven toisensa jälkeen.

Allekirjoitan ton jälkimmäisen osan täydellisesti. Hahmot ovat ihania, tai no eivät läheskään kaikki hahmot, mutta se vain lisää kirjan viehätystä. Pääpari ainakin on ihana. Kannattaa lukea jos tykkää muistakin Austeneista...
Mitäs sitä enää voisi sanoa? Ihana kirja oli. Tämäkin.
****