Komisario Palmun erehdys

Luin Mika Waltarin Komisario Palmun erehdyksen yhdessä päivässä ollessani kipeänä. Todella hauska rikosromaani.
Takakansi kaikessa lyhyydessään:

Kotimainen dekkariklassikko!
Rikkaan suvun musta lammas Bruno Rygseck löydetään kotoaan kuolleena. Komisario Palmu apulaisineen alkaa selvittää kuolemantapausta, joka näyttää selvältä tapaturmalta. Pian kuitenkin ilmenee, että Bruno on murhattu ja mahdollisia murhaajia vainajan lähipiirissä on riittämiin - jokaisella tuntuu olevan jotain hampaankolossa häntä vastaan.
Mutta kuka on murhaaja? Ratkaiseeko Palmu arvoituksen vai erehtyykö komisario pahemman kerran?

Kirja on todella hyväntuulinen ja mukaansavetävä. On hauskaa lukea viime vuosisadan ensimmäisen puoliskon Helsingistä. Pidän Waltarin tavasta kirjoittaa näitä voisin sanoa kevyempiä osia hänen tuotannostaan.
Hahmot ovat hauskoja (kivoiksi niistä tekee kans sen, että on kattonut kirjasta tehdyn verrattoman elokuvan pariin kertaan) ja juoni mielenkiintoinen. Rikosromaaneja on kiva lukea, ainakin mun mielestä.
Palmut saavat hyvälle mielelle. Kannattaa lukea jos on samantyyppinen kirjamaku kuin mulla...
****

A Study in Scarlet

Ensimmäinen kirja, jonka oon lukenut englanniksi ilman että olisin lukenut jo suomennettuakin versiota. A Study in Scarlet (Punaisten kirjainten arvoitus) on ensimmäinen Sherlock Holmes -kirja, jota on kaupungin kirjastossa vain yksi kappale suomeksi ja siihen on pitkä varausjono, itse oon nro 12, joten ennen kuin pääsen lukemaan sen suomeksi pitää odottaa aikas pitkään.
Minun kappaleessani ei ole takakantta, koska luin kirjan isosta, ihanasta opuksesta jossa on kaikki Holmes-kirjat ja -novellit, joten kerron itse suomeksi sen minkä näen tarpeelliseksi.

Kirja on siis ensimmäinen Sherlock Holmes, joten siinä John Watson tutustuu tähän konsultoivaan yksityisetsivään, Sherlock Holmesiin. He ryhtyvät jakamaan asuntoa tunnetussa osoitteessa, eli 221B Baker Street.
Pikkuhiljaa he tutustuvat paremmin toisiinsa ja Holmes ottaa Watsonin mukaansa ryhtyessään tutkimaan itsemurhaksi lavastettua murhaa.

Rakastan Holmeseja, joten on vähän vaikeaa arvostella tätä kirjaa kunnolla. Ymmärsin tekstistä lähes kaiken, jossain vaiheessa putosin kyllä kärryiltä hetkeksi. Pidän Doylen tavasta kirjoittaa Watsonin näkökulmasta ja vihjeet kutoutuvat hienosti verkoksi. Olisin yllättynyt ratkaisusta jos en olisi nähnyt erilaisia versioita tarinasta.
Lukukokemus oli nautinnollinen, ja sitä paitsi nyt voin kehuskella lukeneeni kaikki Holmesit.
En osaa sanoa enempää, anteeksi. Yritän vähän panostaa ensi kerralla. Ja jos luen tämän saman kirjan suomeksi tämän vuoden sisällä, lupaan, että kirjoitan paremman arvostelun.
*****

Kalaharin konekirjoituskoulu miehille

Tällä kertaa satuin lukemaan aina yhtä aurinkoista välipalalukemista, elikkäs Mma Ramotswe -sarjaa.

"Botswanan neiti Marplen" riemukkaat tutkimukset jatkuvat
Mma Precious Ramotswen harmiksi Gaboroneen ilmaantuu kilpaileva etsivätoimisto, joka mainostaa itseään lauseella "Uskokaa tutkimukset MIEHELLE!".
Rahapulasta kärsivä Mma Makutsi puolestaan päättää hyödyntää poikkeuksellisen hyvää päästötodistustaan Botswanan sihteeriopistosta, ja perustaa konekirjoituskoulun miehille. Liikeidea on menestys, jonka seurauksena Mma Makutsi paitsi kerää varallisuutta, joutuu myös yllätyksellisiin ihmissuhdekiemuroihin.

"Lukija ei voi välttää hyvälle mielelle tulemista." Satakunnan viikko
"Mma Ramotswe -sarja on ehdottomasti ihana, se pursuaa rehevää elämäniloa unohtamatta kuitenkaan afrikkalaista arvokkuutta." Yhteishyvä

Olen täysin samaa mieltä noiden kommentoijien kanssa: Mma Ramotswe -kirjat ovat ihania, hyväntuulisia ja aurinkoisia, nopeasti luettavia välipalakirjoja, niinkuin sanoin jo aiemminkin.
Tämän kirjasarjan hahmot ovat kiintymystä herättäviä, inhimillisiä hyvien ja huonojen puoliensa kanssa. Hymy karkaa huulille ja tulee mukava olo, kun näitä lukee. Luen näitä aika usein juuri silloin, kun ei jaksa lukea mitään erityisen vakavaa ja tähän Suomen talveen kaipaa pientä piristysruisketta.
Tästä kirjasta itsestään ei ole mitään erityistä sanottavaa. Peruskamaa, samanlaista kuin muutkin Mma Ramotswet. Ihanaa luettavaa kuitenkin. Suosittelen ihan kaikille niille jotka pitävät muutenkin lukemisesta!
****

Tobi Lolness

Tobi Lolnessin luin melko nopeasti, kirja oli niin mukaansavetävä.
Takakansi:

Tobi Lolness on puolitoista millimetriä pitkä, ikäisekseen lyhyenlainen. Hän asuu suuressa tammessa, joka on asukkailleen koko maailma. 

Tobin isä on kiistelty tiedemies, joka väittää muun muassa, että puun ulkopuolellakin voi olla elämää. Kaikkein pahimpaan vastatuuleen isä joutuu tehtyään mullistavan keksinnön: laitteen avulla tammesta saataisiin loputtomasti energiaa, mutta sen hyödyntäminen vaarantaisi koko puun tasapainon. 

Lolnessin perhe kieltäytyy paljastamasta keksinnön salaisuutta, ja rangaistukseksi heidät karkoitetaan Onessaan, alaoksien pimeään ja villiin maailmaan. Elämä maanpaossa on karua, mutta onneksi Tobi saa pian uuden ystävän, rohkean ja viisaan Elisha Leen. 

Kun Tobin vanhemmat vangitaan, pojan on pakko lähteä hurjalle pakomatkalle. Tobin seikkailun jännittävät ja vaaralliset käänteet saavat lukijan sydämen pamppailemaan.

Vaikka kirja onkin lastenkirja, ei se sitä huonoksi tee. Uskon, että tämä kirja sopii kaikenikäiselle, niin monitasoisesti siinä pohditaan monia tärkeitä asioita, kuten rakkautta, ystävyyttä, yhteiskuntaa ja sen epäreiluutta, totuutta ja valhetta, rasismia, luontoa, elämää ja kuolemaa, vapautta... Kirja on myös kirjoitettu taitavasti, se koukuttaa ja panee haluamaan lisää. Itseni ainakin oli mahdotonta illalla sängyssä päästää irti kirjasta ennen kuin se oli loppu, seuraavana päivänä olin sitten hieman väsynyt. Mitä muuta sitä mahtavalta kirjalta voi toivoakaan?
No, onhan tälläkin kirjalla puutteensa. Kaikki hahmot eivät ole kovin monimutkaisia, itse asiassa varsinkin pahat ovat vain ja ainoastaan pahoja eikä heissä näy olevan lähes mitään inhimillistä. Aion lukea toisen osan kuitenkin melko pian, kunhan saan sen käsiini ja onhan minulla paljon muutakin luettavaa. Paljon.
Kirjan maailmankuva on kiinnostava ja hyvin verrattavissa omaamme: hahmot eivät usko että heidän puunsa ympärillä voisi olla mitään elämää, mutta kyllähän sieltä sitä löytyy.
Mitäs tästä enää voi sanoa? Hyvä kirja oli, mutta olisi voinut olla parempikin.
****-

Lavinia

Sain Ursula Le Guinin Lavinian joululahjaksi, mutta luin sen vasta maanantaina loppuun. Lomalla aika ei vain ollut otollinen sille, joskus käy niin.Tässäpä kirjan takakansi:

Lavinia, Latiumin kuninkaan tytär, uhmaa äitinsä tahtoa ja kieltäytyy itsepintaisesti naimasta hovin suosikkiehdokasta Turnusta. Albunean uhrilehdossa italialaisneitokaiselle toistuvasti haamuna ilmestynyt runoilija on jo ehtinyt hämmentää tämän mielen ja kertoa tulevasta puolisosta, Troijan sodan suuresta sankarista Aeneaasta. Oraakkelin ennustuksen mukaan mereltä saapuvat muukalaiset tarjoavat rauhanomaisin aikein liittolaisuuttaan, mutta tuovat mukanaan myös kotijumalansa ja miekkansa. Ja aivan kuten Spartan kaunis Helena, Latiumin Laviniakin saa lopulta aikaan tuhoisan sodan - vain haluamalla itse valita miehensä ja kohtalonsa...

Roomalaisen Publius Vergilius Maron (70-19 eaa.) Aeneis on keskeneräisyydestään huolimatta parhaiten tunnettu esiroomalainen kansalliseepos. Moninkertaisesti palkittu fantasian mestari Ursula K. Le Guin heittäytyy rohkeasti antiikin myyttien alkulähteille, raottaa herooisten tarujen tuntemattomaksi jättämää naisnäkökulmaa ja tuo siten historiallisen runoelman lähemmäksi omaa aikaamme.

Pidin kirjasta kovasti. Tämä oli kyllä toinen kerta jolloin yritin lukea tämän, mutta niin kuin sanoin jo alussa, aika ei silloin ollut otollinen sille.

Kirjassa lumoavinta on kerronta, sen pomppiminen sinne tänne ajassa ja tuska siitä, että tietää mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan vaikka kirjan henkilöt päähenkilöä lukuunottamatta ovat täydellisen tietämättömiä synkästä tulevaisuudestaan. Kirjan hahmot ovat mielenkiintoisia, varsinkin päähenkilö ja vain pieniä hetkiä näyttäytyvä runoilija.

Kirja on omalla tavallaan realistinen, mutta fantasia pilkahtelee siellä täällä esiin kiherryttävästi. Kirjan loppu on ihana, jäin kaipaamaan henkilöitä, niitä jotka kuolivat ja niitä harvoja, jotka jäivät henkiin.

Anteeksi, että tämä arvostelu on näin tynkä ja että tässä kesti näin kauan. Kuitenkin, kirja oli aivan ihana.
****