Lavinia, Latiumin kuninkaan tytär, uhmaa äitinsä tahtoa ja kieltäytyy itsepintaisesti naimasta hovin suosikkiehdokasta Turnusta. Albunean uhrilehdossa italialaisneitokaiselle toistuvasti haamuna ilmestynyt runoilija on jo ehtinyt hämmentää tämän mielen ja kertoa tulevasta puolisosta, Troijan sodan suuresta sankarista Aeneaasta. Oraakkelin ennustuksen mukaan mereltä saapuvat muukalaiset tarjoavat rauhanomaisin aikein liittolaisuuttaan, mutta tuovat mukanaan myös kotijumalansa ja miekkansa. Ja aivan kuten Spartan kaunis Helena, Latiumin Laviniakin saa lopulta aikaan tuhoisan sodan - vain haluamalla itse valita miehensä ja kohtalonsa...
Roomalaisen Publius Vergilius Maron (70-19 eaa.) Aeneis on keskeneräisyydestään huolimatta parhaiten tunnettu esiroomalainen kansalliseepos. Moninkertaisesti palkittu fantasian mestari Ursula K. Le Guin heittäytyy rohkeasti antiikin myyttien alkulähteille, raottaa herooisten tarujen tuntemattomaksi jättämää naisnäkökulmaa ja tuo siten historiallisen runoelman lähemmäksi omaa aikaamme.Pidin kirjasta kovasti. Tämä oli kyllä toinen kerta jolloin yritin lukea tämän, mutta niin kuin sanoin jo alussa, aika ei silloin ollut otollinen sille.
Kirjassa lumoavinta on kerronta, sen pomppiminen sinne tänne ajassa ja tuska siitä, että tietää mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan vaikka kirjan henkilöt päähenkilöä lukuunottamatta ovat täydellisen tietämättömiä synkästä tulevaisuudestaan. Kirjan hahmot ovat mielenkiintoisia, varsinkin päähenkilö ja vain pieniä hetkiä näyttäytyvä runoilija.
Kirja on omalla tavallaan realistinen, mutta fantasia pilkahtelee siellä täällä esiin kiherryttävästi. Kirjan loppu on ihana, jäin kaipaamaan henkilöitä, niitä jotka kuolivat ja niitä harvoja, jotka jäivät henkiin.
Anteeksi, että tämä arvostelu on näin tynkä ja että tässä kesti näin kauan. Kuitenkin, kirja oli aivan ihana.
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti